Luin tuossa juuri artikkelin addiktioista. Siinä oli listattu joukko perinteisesti addiktointia aiheuttavia asioita, mutta mieleeni tuli heti nippu listauksesta pois jääneitä ehkä hieman enemmän tämän päivän vitsauksia. Perinteisiä siis ovat mm. alkoholi, tupakka, kahvi, huumeet, seksi, ruoka ja peliriippuvuudet. Jotain varmasti unohdinkin ja addiktiohan voi olla mikä tahansa, joka täyttää tarvittavilta osin addiktion määritelmät. Mieleeni tuli nopeasti nippu uudempiakin addiktoivan riippuvuuden kriteerit täyttäviä asioita, kuten liikunta, terveys(ruoka)intoilu, shoppailu, some ja teknologia (esim. kännykät yms.). 

Riippuvuus ja addiktiohan ovat toki sinäänsä eri asioita. Riippuvaisia olemme esimerkiksi hapesta ja vedestä. Me kuolemme ilman niitä, mutta addiktion aiheuttajat eivät ole tässä suhteessa välttämättömiä. Addiktion taas voisi rajata jokseenkin siten, että se on jokseenkin eläämää hallitseva asia, josta saa mielihyvää ja siitä on lähes mahdotonta luopua.

Minä olen addikti. Meistä jokainen lienee ollut/on, tai tulee olemaan addikti jonkin tai joidenkin asioiden suhteen. Semmoisia me ihmiset olemme. Mielihyvän tavoittelijoita, ja ihan hyvä asia sinäänsä, kunhan se ei ala meitä hallitsemaan.

Itse jutun tarkoitus olikin minulla antaa pieni vinkki ja haaste itsetestaukseen. Henkilökohtaisesti koen aika tärkeänä asiana sen, että olen "oman itseni herra" ja ettei mikään asia kontrolloi minua, ellen minä niin erikseen halua. Siksi tykkäänkin aika-ajoin testailla addiktioideni hallitsevuutta olemalla ilman niitä tarpeeksi pitkän todistaakseni pointin itselleni. Nyt olen useamman kesän ollut ilman kahvia. En hikoile isokokoisena läheskään niin paljoa ja kaamosta vasten kun alan taas kahvia juomaan, niin se jopa toimii oikeasti piristeenä. Kun poltin vielä tupakkaa päivittäin, pidin satunnaisesti kuukauden taukoja sauhuttelusta testimielessä. Ei ollut edes haastavaa. Selibaattejakin on kertynyt luonnostaan jo vaimon loppuraskauksien myötä. :D Tipattomalla olen nykyään pääsääntöisesti ja silloin, kun sima vielä maistui reippaammin, testailin vastaavasti itseäni useampiakin kuukausia vuosittain ja hyvin meni sekin. Nykyään harrastan mm. liikuntaa melko säännöllisesti, mutta en koe elämäni murenevan viikon-kahden loikoilustakaan. Tämä addiktio on tosin siinä suhteessa dominoiva, että mielellään en olisi vaikkapa vuotta laakereilla, sillä sillon tuhoaisin useamman vuoden kovan uurastuksen ja se harmittaisi. Tämän myötä elämääni kuuluu melko terveellinen ruokavalio, mutta sitäkin heiluttelen kerran viikossa herkuttelemalla ilman sen kummempia synnintuskia ja toisinaan annan itselleni luvan "repsahtaa" satunnaisesti muulloinkin.

En siis koe olevani kovinkaan helposti addiktoituvaa tyyppiä. Lienen onnekas sen suhteen. En myöskään koe korvanneeni addiktioita toisella. Se kun on addiktioiden tapauksessa melko yleistä. Alkoholistit saattavat päästä alkoholiaddiktiostaan vaihtamalla sen uskontoon, tai leiskuvaan rakkauteen. Yleisesti voidaan varmaan sanoa että haitallisen addiktion vaihtaminen terveelliseen olisi suositeltavaa, kuten esim. tupakointi, liikuntaan. Jokatapauksessa ihannetilanne olisi semmoinen, jossa haluamistaan "paheista" voi nauttia kohtuudella aina halutessaan ja niihin ei jäisi nalkkiin, eli toisinsanoen ne eivät kehkeytyisi addiktioiksi ollenkaan. Toisille onnistuu ja toisille ei. Mutta tuota itsensä testailua suosittelen kaikille jo ihan psykologisistakin ja itserakkaan filosofisista syistäkin. Pysähtykää miettimään, hallitseeko jokin (muukin, kuin puheenaiheena ilmenneet) addiktio elämääsi ja haasta se. Kokeilkaahan.