Terveys on moderni uskonto. Tarkemmin sanottuna urheilu ja terveelliset ruuat. Tätä saarnaa meille nyt valistetaan mediassa kyllästymiseenkin asti. Vältä vääriä hiilihydraatteja. Lenkkeile. Älä syö kovia rasvoja. Käy kuntosalilla. Syö tunnin tarkkuudella oikeissa sykleissä. Mene ryhmäliikuntatunneille. Hyviä hiilareita aamuisin ja terveellisiä rasvoja iltaisin. Proteiineja joka välissa.  Pannassa ovat monet perinteiset raaka-aineet. Punainen liha tappaa. Vegetarismi ja sen eri muodot ovat kovassa huudossa. Vehnäleipä on syntiä. ei saa istua! Kaikki kuollaan!!!

No minähän itse kuulun tähän lahkoon ja olen jopa melkoisen vakaamuksellinenkin pitkän ajan puurtaja, mutta en kyllä näe mitään jarkeä tässä kaikille tuputetussa hurmoksessa. Koen jopa, että se saa aikaan jonkintasoista tarpeetonta angstia "toisinajattelijoissa" minua(kin) kohtaan, kun asia on kokoajan tapetilla.  Tämä kun ei nyt mene enään minkään normaalin valistuksen piikkiin, vaan syyttömiä sivullisia ahdistellaan jatkuvalla ko. ideologian pommituksella ja "syyllistämisellä". Ihmisille tulee entistä pahempi olo ja suorituspaineita. Markkinamiehet puolestaan ratsastavat aiheella ja hierovat karvaisia käsiään hykerrellen yhteen, kun kansa ostaa low fat-, high protein- ja low carb -tuotteita uskonkiilto silmissään järjettömiin ylihintoihin.

Perus valistus ja uusimpien tieteenalan tietojen jako kohtuudella olisi ihan riittävää ja aiheeseen vihkiytyneet saisivat tonkia tarkemmat datat esille halutessaan. Kaikki kuitenkin tietävät, että epäterveelliset elämantavat ovat epäterveellisiä ja maalaisjärki jo kertoo mikä on hyväksi. Emme me paneudu tässä mittakaavassa muidenkaan tieteenalojen yksityiskohtiin ja nippelitietoihin samanlaisella vakaamuksella. Ironista on, että vaikka terveysintoilu käy julkisuudessa nykyään kuumempana kuin ikinä, voi vaestö kansanterveydellisesti kokonaisuudessaan huonommin kuin koskaan. Kuntosaleja syntyy, kuin sieniä sateella ja draivia on. Kastijako on kärjistynyt. Nuorisossa lepää esim. ylipainopommi, joka räjähtää seinille lähitulevaisuudessa. Onkohan tässä nyt käynyt kuin alkoholivalistuksessa, että nuoriso ja kansa se vaan kapinoi ja homma ei toimi ollenkaan halutulla tavalla. Valta osa tuumaa, että I do not give a fuck!

Hyvähän se sinäänsä tietenkin on, että asioita tutkitaan ja tietoisuus  kasvaa, mutta asian kuin asian pakkosyöttö massoille ei ikinä johda mihinkään, paitsi ehkä esimerkiksi musiikkibisneksessä, jossa kansa aivopestään tykkäämään mitä  karseimmastakin sonnasta ja johan kohta digitallenteet ja keikat myy. Oho, vähän ohi aiheen. Kansanterveydellinen rappio on tietenkin huono asia ja siihen tulisi jotenkin pystyä vaikuttamaan, mutta ei puheenaiheen tapaisella menettelyllä minun mielestäni.

Jatkuva onnen tavoittelu kuuluu myös osittain tämän saman leiman alle. Minusta on epänormaalia olla kokoajan onnellinen ja edes haluta sitä hampaat irvessä. Saa mahahaavan, kun ei olekaan aina täydellisesti onnellinen. Elämään kuuluu pettymyksiä ja niiden sietokykyä. Toki sitä mystistä onneakin, mutta ei siitäkään kannata stressiä vetää.

Pannaan nyt sitten tähän loppuun saamaan hengenvetoon tämä ikuinen nuoruus ja kuoleman tabu. Niinkin luonnollinen ja elämään olennaisesti kuuluva asia, kuin kuolema on pyyhitty tehokkaasti kulttuurissamme maton alle. Vanhukset suljetaan pois silmistä laitoksiin ja näillä meikeillä näytät nuorelta. Älä missään nimessä vanhene arvokkaasti, vaan pyri näyttämään noin kymmenen vuotta ikäistäsi nuoremmalta ja käyttäytyä samoin. Ryppyvoiteita.

Amen.

Luin tuossa juuri artikkelin addiktioista. Siinä oli listattu joukko perinteisesti addiktointia aiheuttavia asioita, mutta mieleeni tuli heti nippu listauksesta pois jääneitä ehkä hieman enemmän tämän päivän vitsauksia. Perinteisiä siis ovat mm. alkoholi, tupakka, kahvi, huumeet, seksi, ruoka ja peliriippuvuudet. Jotain varmasti unohdinkin ja addiktiohan voi olla mikä tahansa, joka täyttää tarvittavilta osin addiktion määritelmät. Mieleeni tuli nopeasti nippu uudempiakin addiktoivan riippuvuuden kriteerit täyttäviä asioita, kuten liikunta, terveys(ruoka)intoilu, shoppailu, some ja teknologia (esim. kännykät yms.). 

Riippuvuus ja addiktiohan ovat toki sinäänsä eri asioita. Riippuvaisia olemme esimerkiksi hapesta ja vedestä. Me kuolemme ilman niitä, mutta addiktion aiheuttajat eivät ole tässä suhteessa välttämättömiä. Addiktion taas voisi rajata jokseenkin siten, että se on jokseenkin eläämää hallitseva asia, josta saa mielihyvää ja siitä on lähes mahdotonta luopua.

Minä olen addikti. Meistä jokainen lienee ollut/on, tai tulee olemaan addikti jonkin tai joidenkin asioiden suhteen. Semmoisia me ihmiset olemme. Mielihyvän tavoittelijoita, ja ihan hyvä asia sinäänsä, kunhan se ei ala meitä hallitsemaan.

Itse jutun tarkoitus olikin minulla antaa pieni vinkki ja haaste itsetestaukseen. Henkilökohtaisesti koen aika tärkeänä asiana sen, että olen "oman itseni herra" ja ettei mikään asia kontrolloi minua, ellen minä niin erikseen halua. Siksi tykkäänkin aika-ajoin testailla addiktioideni hallitsevuutta olemalla ilman niitä tarpeeksi pitkän todistaakseni pointin itselleni. Nyt olen useamman kesän ollut ilman kahvia. En hikoile isokokoisena läheskään niin paljoa ja kaamosta vasten kun alan taas kahvia juomaan, niin se jopa toimii oikeasti piristeenä. Kun poltin vielä tupakkaa päivittäin, pidin satunnaisesti kuukauden taukoja sauhuttelusta testimielessä. Ei ollut edes haastavaa. Selibaattejakin on kertynyt luonnostaan jo vaimon loppuraskauksien myötä. :D Tipattomalla olen nykyään pääsääntöisesti ja silloin, kun sima vielä maistui reippaammin, testailin vastaavasti itseäni useampiakin kuukausia vuosittain ja hyvin meni sekin. Nykyään harrastan mm. liikuntaa melko säännöllisesti, mutta en koe elämäni murenevan viikon-kahden loikoilustakaan. Tämä addiktio on tosin siinä suhteessa dominoiva, että mielellään en olisi vaikkapa vuotta laakereilla, sillä sillon tuhoaisin useamman vuoden kovan uurastuksen ja se harmittaisi. Tämän myötä elämääni kuuluu melko terveellinen ruokavalio, mutta sitäkin heiluttelen kerran viikossa herkuttelemalla ilman sen kummempia synnintuskia ja toisinaan annan itselleni luvan "repsahtaa" satunnaisesti muulloinkin.

En siis koe olevani kovinkaan helposti addiktoituvaa tyyppiä. Lienen onnekas sen suhteen. En myöskään koe korvanneeni addiktioita toisella. Se kun on addiktioiden tapauksessa melko yleistä. Alkoholistit saattavat päästä alkoholiaddiktiostaan vaihtamalla sen uskontoon, tai leiskuvaan rakkauteen. Yleisesti voidaan varmaan sanoa että haitallisen addiktion vaihtaminen terveelliseen olisi suositeltavaa, kuten esim. tupakointi, liikuntaan. Jokatapauksessa ihannetilanne olisi semmoinen, jossa haluamistaan "paheista" voi nauttia kohtuudella aina halutessaan ja niihin ei jäisi nalkkiin, eli toisinsanoen ne eivät kehkeytyisi addiktioiksi ollenkaan. Toisille onnistuu ja toisille ei. Mutta tuota itsensä testailua suosittelen kaikille jo ihan psykologisistakin ja itserakkaan filosofisista syistäkin. Pysähtykää miettimään, hallitseeko jokin (muukin, kuin puheenaiheena ilmenneet) addiktio elämääsi ja haasta se. Kokeilkaahan.